Entä jos aika ei riitä?

Kyse ei ole elinajasta vaan yleensä siitä ajasta, mikä päivittäin on käytössä. Toisilla on sitä liikaa, jolloin heistä tulee elämän tylsistyttämiä olemiseen kyllästyneitä ilopilkkuja.

Entä ne ihmiset joiden työ vie suurimman osan päivän tai illan tunneista ja ehkä osan viikonlopuistakin, joka takaa varmaan tyydyttävän toimeentulon entäs muu elämä?

Allekirjoittanut kuuluu jälkimmäiseen ryhmään, niinpä on päivätyötä ja iltatyötä sitten pitää hakea lisätöitä, joten vaihtelevasti menee viikonloputkin työn ääressä. Toisilla se vaan on työnteko verissä eli töitä niin paljon kuin vain saa. Itselle päivätyön 8 tuntia riittää, mutta web suunnittelu vie mennessään jossa ei tunteja lasketa. Ainoa toive on että saisi siirtyä kokonaan webbi puolelle, mutta eipä se vielä onnistu.

Sitten kun on vielä perhettä on siinä perheellä kestämistä yhden perheenjäsenen työtuntien kanssa. Kun työn ja vapaa-ajan jakaa vuorokauden tunneille on joskus, kuin työntäisi kättä liian pieniin hanskoihin menee mutta pikkasen ahistaa.

Kai se on elämän taitoa se, että osaa tasapainottaa työn ja vapaa ajan keskenään, josta syntyy kaikkien kannalta parempi elämä.

Kuinkahan moni on yleensä näitä asioita miettinyt, vai onko vuosiansiot kaikki kaikessa ja pulinat pois.

Koita vaimoni jaksaa!! Taidanpa jatkaa töitä.